BLOGI: Hiekankierrätys – mikä siitä tekee niin vaikeaa?

Kevään koittaessa herää leskenlehtien ohella myös jokavuotinen keskustelu hiekoitushiekoista, paitsi niiden keräyksestä ja käsittelystä, myös enenevissä määrin loppusijoituksesta ja hyötykäyttömahdollisuuksista. Hiekan hyödyntäminen uudelleen ei kuitenkaan vielä ole aivan yksinkertaista.

Helsingissä hiekkoja nostavat sekä Stara että kaupunkiympäristön toimialan kilpailuttamat alueurakoitsijat, jotka varastoivat hiekat omille keräysalueilleen. Kerätyistä hiekoista otetaan niin kutsutut kokoomanäytteet, jotka lähetetään laboratorioon. Niiden avulla selvitetään hiekkojen haitta-ainepitoisuudet. 

Hyötykäyttömahdollisuuksiin ja loppusijoituspaikan valintaan vaikuttavat haitta-ainepitoisuuksien ohella myös materiaalin muu laatu, raekoko sekä jätteellisyys eli kuinka paljon hiekan joukossa on muovia ja muuta roskaa. Parhaiten hyötykäytettävissä on sellainen tasalaatuinen, jätteetön ja karkea materiaali, jonka haitta-ainepitoisuudet ovat alle kynnysarvotason. Kynnysarvolla tarkoitetaan pilaantumatonta maa-ainesta, jossa on kohonneita pitoisuuksia haitta-aineita, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että maa-aines luokiteltaisiin pilaantuneeksi.

Hyötykäytettävyyden kannalta on erittäin tärkeää varastoida kerätty materiaali massalajeittain omiin kasoihinsa. Massalajeja ovat karkea / puhdas hiekka, karkea / jätettä sisältävä hiekka sekä runsaasti hienoainesta sisältävä massa. Eri massalajeja ei pidä sekoittaa, koska tällöin mahdollisuus hyötykäyttää hiekkoja menetetään. 

Tällä hetkellä hyötykäyttökelpoisen hiekan loppusijoitusta vaikeuttaa se, ettei Helsingin kaupungilla ole juurikaan kohteita, joihin suuria määriä hiekkoja voisi sijoittaa: Vuosaaren täyttömäen urakka on jo valmis, ja Iso-Huopalahden vanhan kaatopaikan muuntaminen virkistysalueeksi alkaa mahdollisesti vuonna 2024. Pienempiäkin kohteita on vain rajallisesti. 

Kierrätetyn hiekan käyttöön on tulossa uusia velvotteita

Toinen asia on nostetun hiekan jätestatus. Nostettuja hiekoitushiekkoja on tähän asti kohdeltu normaalina ylijäämämaa- ja kiviaineksena, jota on voitu käyttää muun muassa täytöissä ja erilaisissa rakenteissa silloin, kun edellä mainitut laatuvaatimukset ovat täyttyneet. Nostettu – pilaantumatonkin hiekka on kuitenkin jätelainsäädännön mukaan jätettä, jolloin hyötykäytöstä on keskusteltava myös viranomaisen, meillä kaupunkiympäristön toimialan ympäristöpalvelun kanssa.

Koska tiedossa on uusia määräyksiä kierrätetyn maa-aineksen hyödyntämiseen, on suunnitelmien ja toimintamallien syytä olla kunnossa ja valmiiksi mietityt, kun määräykset astuvat voimaan. Yksi toimintamalli voisi olla sellainen, jossa etukäteen sovitaan tarkoitukseen soveltuvan hiekoitushiekan hyötykäytöstä tietyssä Staran rakentamiskohteessa. Tällaisissa kohteissa on tärkeää, että niitä varten haettava viranomaislupa on saatavissa kevyellä prosessilla ja lyhyellä aikataululla ennen työmaan aloittamista. 

Toinen mahdollisuus on hiekkojen käsittely, kuten kerättyjen hiekkojen seulonta, minkä jälkeen jätestatusta voidaan arvioida uudelleen. Keskustelu eri vaihtoehdoista on käynnissä.

Hiekoitushiekat ovat osa kaupungin ilmastotavoitteita

Nostettujen hiekkojen hyötykäyttöön vaikuttavat siis erilaiset lait, asetukset ja määräykset. Lisää velvoitteita on tulossa esimerkiksi hyötykäytettyjen massamäärien sekä hyötykäyttökohteiden raportointiin liittyen. 

Helsingin kaupungilla hiekoitushiekat on otettu mukaan kaupunkiympäristön toimialan vetämään maa-ainesten kiertotalousohjelmaan, jonka tarkoituksena on lisätä sekä maa-ainesten että niin kutsuttujen UUMA-materiaalien, kuten betoni- ja tiilimurskeen uusiokäyttöä. Tämä puolestaan liittyy olennaisesti kaupungin ilmastotavoitteisiin. Lisäksi ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan MASA-asetusta (valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maanrakentamisessa), jonka toivotaan tuovan selkeyttä muun ohella myös hiekoitushiekkojen hyötykäyttöön sekä pilaantumattomien, että kynnysarvohiekkojen osalta. Asetus valmistunee vuonna 2024.

Markku Nevalainen

Kirjoittaja on virka-aikana urbaani kestävän kehityksen osaaja, virka-ajan ulkopuolella ympäristökasvatuspoliittista kulttuurityötä tekevä rokkimies ja luonnonsuojelija. Hän toimii ympäristöinsinöörinä Starassa. 

Pääkuva: Akifoto