Puistot siisteiksi – puutarha-ala vei mukanaan

Vähältä piti, ettei Kirsi Aho päätynyt musiikkialalle. Hän opiskeli aikoinaan ammattimuusikoksi ja olisi voinut valita siistin sisätyön alttoviulun soittajana.

– Puutarha-ala alkoi kiinnostaa kesäduunin ansiosta, olin Staralla kesähommissa viitisen vuotta. En ole katunut, sain varman työpaikan. Viulu soi enää harrastusmielessä.

Aho valmistui puutarhuriksi 2006 ja pääsi määräaikaiseksi työntekijäksi nykyisen kaupunkitekniikan ylläpidon töihin. Parin vuoden kuluttua hän sai vakituisen työpaikan ja on siitä lähtien työskennellyt ryhmänvetäjänä.

– Olen viihtynyt hyvin – meitä on kiva porukka ja työ on mukavaa.

Kalusto on kehittynyt

Niin ikään Starassa työskentelevän puolison työt alkavat jo kuudelta, joten työmatka on yhteinen. Aho ehtii ennen omien töidensä alkamista suunnitella päivän kulkua.

– Vuosien varrella paljon on muuttunut: henkilöstömäärä on pienempi ja kalusto on kehittynyt. Työvälineinä on muun muassa kevyempiä akkukäyttöisiä pensas- ja ruohonleikkureita sekä moottorisahoja.

Esimerkiksi kuorma-autokorttia varten on käytävä viisi ammattipätevyyskurssia, sillä kortti pitää uusia viiden vuoden välein. Osallistua voi myös viherrakentajapäiville ja muihin yksittäisiin koulutuksiin.

Ryhmän henkilövahvuus vaihtelee, enimmillään Ahon ryhmässä on seitsemän työntekijää. Kesätyöntekijät ahertavat 1–3 kuukautta ja määräaikaiset jopa kymmenen kuukautta.

– Perehdytys on tärkeää, osa nuorista on ensimmäisessä kesätyöpaikassaan. Mukavaa on sekin, että jotkut nuorista tulevat uudestaan. Silloin he jo tietävät, mitä pitää tehdä, ja heidän vahvuutensakin ovat jo tiedossa: joku on hyvä kitkijä, toinen osaa vesottaa puita.

Työtehtäviä myös vaihdellaan, ettei kyllästyminen iske.

Yksi porukasta

Kuuden jälkeen päivän työt on jaettu, ja autot suuntaavat tukikohdasta työmaalle. Ahon ryhmän alueena on Etu-Töölö.

Aho varmistaa, että tarpeelliset työkalut ovat mukana. Matkalla ehtii vielä ohjeistamaan.

– Kesällä noin 80 prosenttia töistä on kitkemistä, perennoja ja kesäkukkia on paljon. Nurmikkoja kantataan puiden ympäriltä ja pensaita leikataan. Muotoon leikattavat pensasaidat ovat vaativaa hommaa, johon tarvitaan asian osaava ammattilainen.

Vaikka Aho on ryhmänvetäjä, hän kuuluu yhtenä porukkaan.

– En tee toimistotyötä, vaan olen hommissa mukana ja myös esimerkkinä. Olen jämpti siinä, mitä pitää tehdä. Kesätyöntekijöiden perehdytyksessäkin pitää olla tarkkana, että he tunnistavat kasvit eivätkä kitke vääriä pois. Toiveitakin voi esittää, jos jokin työ tuntuu erityisen mieluisalta.

Puistot sijaitsevat tukikohdan lähellä, joten kymmenessä minuutissa ehtii töiden ääreen.

– Sammonpuistikko on työläs isoine perenna-alueineen. Yleensä siellä kuluu kolmisen päivää.

Aamun kahvitauko ei ala minuutilleen puoli yhdeksältä, koska työ on vielä kesken. Tauolla rupatellaan niitä näitä. Henkilökohtaisia asioita ei udella vaan keskustelun aiheissa pysytään yleisellä tasolla.

– Meillä ei ole ollut aikoihin kahvitaukoa iltapäivällä, sillä se katkaisisi liikaa työntekoa. Pääsemme sen sijaan aikaisemmin töistä.

Ruokatauolla kukin hoitaa lounaansa miten parhaaksi näkee. Pääsääntöisesti väki syö omia eväitään tukikohdassa ja joskus piipahtaa lounaalle muualle.

Pois paahteesta

Iltapäivä sujuu samoissa töissä. Jos kesäpäivänä aurinko paahtaa, pitää valita varjoisampi paikka.

– Normaalisti tehdään puisto kerrallaan valmiiksi. Mutta kuumana kesäpäivänä voi joutua jättämään puiston kesken ja lähtemään muualle työskentelemään. Puistoon palataan sitten taas aamupäivällä. Onneksi on valinnanvaraa.

Maanantaina kahdeksantuntinen työpäivä päättyy puoli kolmelta. Perjantai on lyhyempi, silloin päivä päättyy jo puoli kaksi. Tiistaista torstaihin työt loppuvat kello 14.15. Raskaan ja kesällä usein helteisen viikon jälkeen on mukava päästä perjantaisin ajoissa kotiin.

Antoisimpana työssään Aho pitää sitä, että aina näkee työnsä jäljen: yleisilme muuttuu, kun kitkettyinä alueet siistiytyvät, puunrungot ovat nättejä vesotuksen jälkeen ja pensasaidat on leikattu.

– Ei ole harvinaista, että ohikulkijat kiittelevät. Se tuntuu tosi mukavalta.

Yhdistysaktiivin ilta

Aho on luottamusmies ja Stara JHL ry:n puheenjohtaja. Aktiivilla riittää iltapuuhia ja -menoja.

Aikanaan talvikin tulee taas. Silloin ryhmänvetäjä siirtyy puistoista katutöihin.

– Minusta tulee rividuunari: auraan, siirtelen lumikasoja, hiekoitan ja osallistun yleiseen puhtaanapitoon Kampin tukikohdan kuudenkymmenen työntekijän mukana. Vaihtelua sekin.

Teksti on julkaistu Stadin rakentajassa 1/2024. Teksti: Otavamedia / Tarja Västilä, kuva: Otavamedia / Roope Permanto.