BLOGI: Kesätyöntekijät karkuteillä
Sateinen kesäaamu, sadekamppeet päälle ja liikkeelle. Tarkoituksena on käydä ensin tarkistamassa laidunkarja Viikin–Vanhankaupunginlahdella, ja sitten niittohommiin. Matkalla Lammassaareen törmäsin pitkospuilla lehmänlantakasaan ja samassa soi puhelin – meillä on mökin pihassa lehmä.
Karvaiset kesätyöntekijät
Viikin–Vanhankaupunginlahden rantaniitylle tuodaan joka kevät laiduntamaan ahvenanmaanlampaita ja kyyttöjä eli Itä-Suomen karjaa. Karja laiduntaa alueella koko kesän noin syyskuun puoliväliin saakka. Minä luontovalvojana ja karjan omistaja Jouko, Lopen Pappilanpuiston tilalta, tarkkailemme säännöllisesti karjan puuhasteluja. Näiden karvaisten kesätyöntekijöiden on tarkoitus pysyä laidunaitauksien sisäpuolella, mutta kuten tiedätte, ruoho on joskus vihreämpää aidan toisella puolella.
Ahvenanmaanlammas, joka myös saaristolampaana tunnetaan, on sopeutunut saariston karuihin oloihin. Rotu oli uhanalainen, mutta on hiljalleen yleistymässä. Kyytöt eli itäsuomen karja on vanha maatiaisrotu, ja ne viihtyvät niin ikään ulkona keväästä myöhäiseen syksyyn. Rotu on varsin vilkas ja utelias, jonka vuoksi ne välillä ajautuvatkin omille poluilleen.
Monimuotoisuuden puolesta
Laidunkarjalla on tärkeä tehtävä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Viikin-Vanhankaupunginlahden alue on tärkeä lintujen levähdys- ja ruokailupaikka. Alue rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi 1959 ja se on mukana Natura-2000-ohjelmassa. Lisäksi se kuuluu Ramsarin kosteikonsuojeluohjelmaan, joka velvoittaa vesilinnuston pesimä- ja muutonaikaisten levähdysalueiden suojeluun.
Laidunniityn kasvillisuus on usein monimuotoisempaa kuin niitetyn niityn, sillä karja talloo maastoa epätasaisemmin ja mahdollistaa näin erilaisten lajien kasvun. Karja pitää kasvillisuuden sopivan matalana linnuille, jotta niiden on hyvä liikkua ja hakea ruokaa alueelta. Karjan lanta lisää erilaisten hyönteisten määrää ja näin myös lintujen ruokailumahdollisuuksia.
Laidunkarjaa tarkkaillaan monesta suunnasta
Laidunalueelle on hyvät näkymät useasta lintutornista. Lintutorneissa on luontovalvojan puhelinnumero, ja laidunaitaukseen on kiinnitetty karjan omistajan yhteystiedot. Joskus saamme puhelinsoittoja nilkuttavasta lampaasta tai eläimestä, joka vain makaa paikallaan. Nämä ilmoitukset otetaan aina vakavasti ja asia tarkistetaan.
Liian pitkät sorkat aiheuttavat usein sen, että lammas nilkuttaa ja saattaa jäädä erilleen laumasta. Lampaiden sorkat leikataan muutaman päivän päästä siitä, kun ne ovat saapuneet laitumelle. Sorkat ovat tuolloin ehtineet pehmetä ja ne on helpompi leikata. Osalla ahvenanmaanlampaista on myös sarvet. Lammas saattaa joskus jäädä sarvistaan kiinni oksanhankaan tai aitaverkkoon, joten eläinten päivittäinen tarkkailu on tärkeää.
Karja tuottaa suurta iloa alueella vieraileville ihmisille. Viikin–Vanhankaupunginlahden alue on kaupungissa asuville tärkeä virkistäytymispaikka. Laidunkarja elävöittää maisemaa, ja eläinten puuhailua on mukava katsoa. Keväällä kun kyytöt saapuvat laitumelle, ne ravaavat ensin peräkanaa koko laitumen läpi, vasta sen jälkeen ne rauhoittuvat syömään. Karjalla on iso laidunalue käytössään, joten syötävää ja telmimistä riittää. Karkuteille karja onneksi lähtee harvoin.
Laumahenki vallitsee ja aitaa kaatuu
Ai, mitä sille mökkiläisen pihalla olevalle lehmälle tapahtui? No, se nautti vapaudestaan, kunnes hätääntyi, koska ei enää löytänyt takaisin laitumelle. Osa lehmistä lähti ammuen etsimään eksynyttä kotiin ja siitä ryhmänä sitten laitumelle muiden luo – ei sieltä, missä aita on matalin, vaan sieltä, mistä läpi päästiin.
Loppujen lopuksi kaikki kyytöt olivat jälleen turvallisesti laitumella, ja aitaa korjattiin muutaman kymmenen metrin matkalta. Lampaat eivät tilanteeseen puuttuneet, vaan seurasivat näytelmää jonkin matkan päästä.
Mainittakoon vielä, että eräs ulkoilija tiedusteli seuraavana päivänä rantaniityn tapahtumista. He olivat nimittäin kuulleet lehmien mellastuksen istuessaan aamukahvilla parvekkeellaan Arabianrannassa.
Kirjoittaja on veneilevä ja nyrkkeilevä kissanomistaja, joka vapaa-ajallaan tekee myös saippuaa ja hopeakoruja kotonaan Sipoonkorven kupeessa. Ahrenberg on koulutukseltaan ympäristöneuvoja ja yo-merkonomi, ja hän toimii ympäristösuunnittelijana ja luontovalvojana Starassa.
Pääkuva: Aaro Kuusela
Kirjoittajan kuva: Mari Ahrenberg