BLOGI: Mitä emme näe, sitä emme osaa arvostaa

Tulin aikoinaan yksityiseltä puolelta tuomaan yksityisen puolen ajattelua julkiseen hallintoon. Yllätyksekseni asiat julkisella puolella olivatkin aika hyvällä mallilla. Ammattitaitoa riitti ja työtä pelkäämättömiä oli yllin kyllin – toisin kuin monet uskovat. Ongelmia aiheutti ennemminkin byrokratia, hankintalaki ja tietojärjestelmät.

Asuin aiemmin Kalliossa, Karhupuiston läheisyydessä. Aina kun aurinko pilkahti esille, kaupunkilaisia rynnisti sankoin joukoin Alkon kautta – ironisesti – raittiusaktivisti Matti Heleniuksen mukaan nimettyyn puistoon juhlimaan.

Aamuviideltä kenttä näytti taistelutantereelta: maassa lojui rojua, roskaa ja muutama juhlinnassa kaatunutkin. Ennen kuin kaupunki oli herännyt, paikalle saapui Staran puistoväki ja tarttui toimeen. Hetkessä puisto alkoi näyttää jälleen entiseltään!

Näkymätöntä työtä 

Kun kaupunkia pidetään kunnossa, se pyritään tekemään huomaamattomasti ja haitattomasti, mikä usein tarkoittaa myös näkymättömästi. Kunnossapito tapahtuu usein öisin, maan alla tai kun muut ovat töissä.

Osaammeko arvostaa työtä, jota tehdään, kun kukaan ei sitä näe?

Onko niin, että ylipäätään arvostamme turhan vähän heitä, jotka auttavat eniten arkemme sujumisessa? Staralaiset ovat hyvin sitoutuneita pitämään kaupunkiympäristön kunnossa. Lisäksi päiväkodin työntekijät pitävät huolta pikkulapsistamme, sosiaali- ja terveystoimen henkilöstö terveydestämme ja koulujen henkilöstö lastemme kehittymisestä.

Joskus näkymätön työ muuttuu näkyväksi. Esimerkiksi katuliikenne joudutaan katkaisemaan tietyön vuoksi. Autojonon madellessa aamuruuhkassa julkinen toiminta alkaa harmittaa kaupunkilaista, minua itseäni myös. Turhautuminen siinä hetkessä on ymmärrettävää, mutta onkohan reaktio hieman liioiteltu? Loppujen lopuksi, yhteistä hyvää siinä rakennetaan. 

Tehokkuuden vaatimus ja yli 500 velvoitetta 

Julkisella puolella on usein huono maine, mutta ei se niin kaksista aina yksityiselläkään ole. Sen tietävät kaikki, jotka ovat tehneet töitä yksityisellä puolella. On myös hyvä muistaa, että julkisellakin puolella tavoitellaan jatkuvasti tehokkuutta. Kouluja johdetaan pelkän rehtorin ja koulusihteerin voimin. Tehokasta eikö vain, ehkä jopa liiankin tehokasta? Julkisessa sairaanhoidossa esiintyy leikkausjonoja ja lääkärikäynnille joutuu odottamaan. Kyseessä on resurssien alimitoitus, ei laatuongelma. Kun yksityinen taho hoitaa ”ylimääräiset”, se saa tehokkaan maineen.

Eräässä kuntaseminaarissa kerrottiin, että ennen sotia kunnilla oli 40 lakisääteistä velvoitetta. Tänä päivänä velvoitteita on tullut 500 lisää. Näiden kaikkien velvoitteiden hoitaminen maksaa ja vaatii resursseja. Samasta kukkarosta eli veroeuroista kustannukset joka tapauksessa katetaan – olipa palvelun tuottajana julkinen tai yksityinen taho. Jos halutaan oikeasti säästää, nämä yli 500 eri velvoitetta tulisi käydä tarkasti läpi. Ovatko ne kaikki tarpeen? 

Vähällä tehdään paljon 

Arvostan paljon yksityisen puolen yrityksiä. Starallakin me ostamme yli puolet liikevaihdosta yksityisiltä tahoilta. Mutta arvostan myös julkisen puolen tekemistä. Olen nähnyt, kuinka vähällä niin monen täytyy tehdä niin paljon. Voiko ollakin niin, että verorahojamme käytetäänkin pääsääntöisesti aika hyvin?

Kehitettävää kuitenkin riittää. Starankin matka jatkuu määrätietoisesti kohti tuottavampaa työtä ja parempaa asiakaslähtöisyyttä. Kehitämme näitä puolia aktiivisesti ja tiedämme, ettemme ole valmiita. Pyrimme saamaan verorahat riittämään entistä paremmin. Samalla hoidamme tätä kaupunkia kuin omaamme konsanaan – suurella sydämellä.

Antti Rusko

Kirjoittaja on pienen tytön isä ja kauppatieteilijä, jolla on pitkä tausta tuotannon johtamisesta. Juuri nyt hän on kiinnostunut teknisen alan ja julkisten organisaatioiden asiakaslähtöisyyden kehittämisestä. Rusko toimii asiakkuuspäällikkönä Starassa.

Kuvituskuva: Veikko Somerpuro