BLOGI: Kivituhkaa ja rakenteita luonnonsuojelualueille
Mitä luonnonsuojelua se on, että suojelualueille päällystetään kivituhkapolkuja ja rakennetaan erilaisia rakenteita? Luonnonsuojelualueitahan pitää suojella. Tähän kysymykseen törmään joka kesä. Olen kysyjän kanssa pitkälti samaa mieltä, mutta mietitäänpä asiaa hieman tarkemmin.
Helsingissä on paljon pieniä luonnonsuojelualueita. Monet näistä sijaitsevat kaupunkilaisten työmatkan varrella ja toimivat myös läpikulkupaikkoina. Käyttöpaine näillä pienillä alueilla on suuri ja jatkuva muuttoliike tuo aina vain lisää ihmisiä pääkaupunkiseudulle.
Kaikilla suojelualueilla Helsingissäkin on omat erityispiirteensä. Juuri siksi ne ovat rauhoitettuja, ja alueita pyritään suojelemaan monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Pienet viheralueet ovat eläinten ja kasvillisuuden keitaita sekä kaupunkilaisten hengähdys- ja virkistyspaikkoja. Liikkumista rajoitetaan ja ohjataan, jos se on tarpeen alueen kasvillisuuden ja eläimistön säilyttämiseksi.
Tapa rajoittaa liikkumista on suunnitella alueelle helppokulkuinen polkuverkosto. Polkuverkostot suunnitellaan niin, että herkimmät alueet säästyvät kulumiselta. Näin kasveille ja eläimille jää tilaa kasvaa ja liikkua. Katselulavoja ja lintutorneja suunnitellaan alueille, joissa on erityisen paljon nähtävää ja katseltavaa.
Rakenteet selkeyttävät ja helpottavat liikkumista
Staralaiset rakentavat luonnonsuojelualueille tilauksesta erilaisia luontoa suojaavia rakenteita. Ihmisten liikkumista ohjataan aitaamalla alueita, pystyttämällä opasteita ja niin – päällystämällä polkuja.
Mutta miksi juuri kivituhkaa? Kivituhka sitoo kosteutta ja tiivistyy kastuessaan. Se ei lähde leviämään polulta maastoon kuten esimerkiksi sora. Kivituhkapolku kestää erilaisten kulkijoiden kulutuksen, ja poluilla on helppo liikkua – myös vähän huonojalkaisemmankin.
Ilman vahvistettuja polkuja maasto kuluu nopeasti. Polkujen pehmentyessä retkeilijät hakevat luonnollisesti kuivempia reittejä. Lopulta kasvillisuus katoaa laajoilta alueilta ja eläinten elinpiiri kutistuu.
Maasto elpyy, jos sille annetaan mahdollisuus
Muutama vuosi sitten Kallahdenniemen ja Pornaistenniemen luonnonsuojelualueille rakennettiin aitoja rajaamaan liikkumista. Jo seuraavana kesänä saattoi havaita, että kuluneet maastopaikat elpyivät ja alkoivat jälleen kukoistaa. Kallahdenharjulla herkkä varvikko alkoi kasvaa, ja Pornaistenniemen lehdon aluskasvillisuus heräsi jälleen eloon. Hyvinvoiva luonto lisää alueen virkistysarvoa.
Kaikilla pitää olla mahdollisuus nauttia luonnosta. On kuitenkin hyvä muistaa, että luonto tulee toimeen ilman meitä, mutta me emme ilman luontoa. Emmehän halua joutua siihen tilanteeseen, että alueita suljetaan kulumisen vuoksi kokonaan.
Liikutaan siis luonnossa vastuullisesti, toinen toistamme, luontoa ja luonnonsuojelualueella työskenteleviä staralaisia kunnioittaen.
Mari Ahrenberg
Kirjoittaja on veneilevä ja nyrkkeilevä kissanomistaja, joka vapaa-ajallaan tekee myös saippuaa ja hopeakoruja kotonaan Sipoonkorven kupeessa. Ahrenberg on koulutukseltaan ympäristöneuvoja ja yo-merkonomi, ja hän toimii ympäristösuunnittelijana ja luontovalvojana Starassa.
Kuvat: Mari Ahrenberg