BLOGI: Mestareista, amiraaleista ja insinööreistä

Delft, Hollanti, 1665. On aurinkoinen toukokuun aamu. Ateljeessa sekoittuu kevään ja öljyvärien tuoksut. Taulu nimeltä Tyttö ja helmikorvakoru on juuri valmistunut ja kuivumassa. Siitä tulee yksi historian kuuluisimmista maalauksista.

Maalaus naisen kasvoista.

-Mestari Vermeer, mikä on se prosessi, millä tuollaisia mestariteoksia saadaan aikaiseksi?

-Jaa, prosessi vai? Hetken mietittyään mestari selittää: On tärkeää tuntea asiat hyvin. Minkälaisia värityyppejä ja pigmenttejä on. Mitä näädänkarvasiveltimiä kannattaa käyttää missäkin tilanteessa. Miten asetella motiivinsa ja niin edelleen. Mutta näitä moni ihminen pystyy oppimaan. Ero löytyy ehkä siinä, miten pystyt herkistämään itsesi aistimaan vaikutteita, miten pystyt kokemaan tilanteen syvällisesti, mutta ennen kaikkea välittämään tämän tunteen siveltimesi ja kankaan kautta muille.

Palos, Espanja, 1492. On heinäkuun loppu. Aurinko paahtaa täydellä teholla. Olisi siestan aika, mutta laivojen varustelu on myöhässä ja lähtö muutaman päivän päästä. Nyt paiskitaan töitä yötä päivää. Kolumbus valvoo Pintan lastausta.

-Amiraali Kolumbus, mikä on se prosessi, millä sinä tulet onnistumaan, kun muut ovat epäonnistuneet? Amiraali seuraa töitä ja huutaa jonkun komennon työnjohtajalle. Luulen hänen jo unohtaneen kysymykseni, kun hän aloittaa: 

-On tärkeää tuntea perusasiat hyvin. Oikeinkin hyvin, sanoisin. Täytyy osata purjehtia ja käsitellä laivoja. Täytyy osata navigoida tähtien ja muiden merkkien avulla. Täytyy osata varustella retkikunta ja niin edelleen. Näitä pystyy tosin monet muutkin oppimaan, niin osasivat aiemmatkin retkikunnat. Mutta se, mikä tekee eron, on olla kääntymättä takaisin silloin kun kaikki anelee, että ”ei mennä enää”. Vaikka tiedät, että ruoka ei riitä paluuseen. Siitä tulee se ero. 

Amerikan löytämisestä seurasi Espanjalle uskomattomia rikkauksia, mutta myös alkuperäiskansojen tuho. Mutta miten ne insinöörit näihin tarinoihin liittyvät? No prosessien kautta. Insinöörit ovat kovia näkemään maailmaa prosessien kautta.

Prosessien merkitys

Mikä on prosessien tarkoitus? Väittäisin, että niillä pyritään muuttamaan kaaosta järjestykseksi. Se, mikä on sekavaa, muutetaan selkeäksi. Tuntematon tunnetuksi. Kolumbuksen laivalla oli kartanpiirtäjä mukana. Heti kun tuntematon oli löydetty, se kirjattiin karttaan. Saatiin puuttuva pala navigointiprosessin onnistumiselle, ja sen jälkeen kartan haltija pystyi helposti löytämään samaan paikkaan uudelleen. Kun Vermeer oli keksinyt keinoja, miten saada valon erityisesti hienosti esille hän kenties kertoi sen oppilailleen: tehkää niin ja näin ja tulee hyvä – prosessi. Mutta ennen sitä oli tuntematon, minkä lainalaisuuksia ei tiedetä. Siihen prosessit eivät oikein taivu.

Prosessit eivät tunne asioita kuten tunteet ja aistimukset. Tai rohkeus ja määrätietoisuus. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Arvostan prosessiajattelua suuresti ja eniten arvostamani kollegani ovat hyviä juuri prosessien havaitsemisessa ja kyvyssä kirjata ne käytännön tekemiseksi. Mutta tämän kirjoituksen motiivi on siinä, että prosessit sellaisenaan eivät riitä.

Taide, tiede ja luonto

Taiteen, tieteen ja tuotannon ero on siinä, että taide etsii erinomaisia suorituksia, tiede etsii erinomaisia läpimurtoja, mutta tuotanto etsii tasaisia suorituksia. Tuotantoon prosessit toimivat erittäin hyvin. Prosesseja kuvataan ja seurataan, jotta voimme taata tasalaatuista ja hyvää tuotantoa. Ei ylilyöntejä, eikä alisuorituksia. Siinä insinöörimme ovat onnistuneet erittäin hyvin.

Mutta se, minkä pystyy kirjaamaan prosessiksi, voidaan myös kopioida. Näin kilpailukyky usein ajan myötä näivettyy. Muut tekevät samaa. Täytyy taas mennä tuntemattomille vesille, joille ei prosessia vielä ole ja joista voi löytyä suurimmat rikkaukset, mutta myös hurjimmat epäonnistumiset. Tuntemattomassa vallitsee kaaos ja kaaoksessa ei vallitse lainalaisuudet. Prosessit taas toimivat lainalaisuuksien maailmassa. Tarvitaan jotain muuta. Tarvitaan intuitiota ja improvisaatiota. Tarvitaan tunneälyä ja rohkeutta. Kunnes kartta saadaan taas piirrettyä.

Myös yrityksissämme ja organisaatioissamme on paljon toimintoja, joissa lainalaisuudet eivät aina päde. Tee niin ja näin ja saat aina tämän-ajatus ei toimikaan. Myynti, johtaminen ja markkinointi ovat tällaisia. Mutta niitä johdetaan usein samoilla periaatteilla kuin tuotantoa, vaikka niissä tarvitaan enemmän taiteilijaa ja tutkimusmatkailijaa.

Vermeer ei olisi Vermeer jos hän olisi sekoittanut värinsä kuten kaikki muut. Kolumbusta emme olisi tunteneet, kuten emme tunne niitä aiempia Intiaa lännestä etsiviäkään. Edellä kerrotut tarinat kertovat, että menestystä ei voi olla ilman prosesseja, mutta ei niitä voi olla ilman rohkeutta, tunneälyä, intohimoa ja määrätietoisuuttakaan. Kaikki asioita, joita ei prosessissa voi kuvata. Ainakaan vielä.

Antti Rusko    

Kirjoittaja on pienen tytön isä, asiakkuuspäällikkö ja kauppatieteilijä, jolla pitkä tausta tuotannon johtamisesta. Juuri nyt hän on kiinnostunut teknisen alan ja julkisten organisaatioiden asiakaslähtöisyyden kehittämisestä.

Kuvan maalaus: Vermeer: Tyttö ja helmikorvakoru / Mauritshuis, den Haag.